Tarinani tuskin on Suomessa normaalia harvinaisempi; isä juoppo, ainakin tuurijuopoksi luokiteltu, joka joi kotimme, pieksi ja petti satunnaisesti äitiäni ja kuljetti minua mukanaan juopporemmin perässä, minun arpeutunut lapsuuteni, joskin hyvin kaunis osiltaan ja kehonkuvani, täysin vääristynyt. Siitähän tuloksena on alkoholismi, väistämättä- hyvä syy juoda. Loistava syy vältellä totuutta ja yrittää todistella itselleen, että on isäänsä parempi. Juoda kuin normaali ihminen ja hallita juomisensa vielä viinipullollisenkin jälkeen. Mutta en ollut, en ollut isääni parempi.
Minun juomiseni lähti kunniakkaasti vauhtiin 14-vuotiaana sorbuksella ja kiljulla. 15-vuotiaana sammuin ja isoveljeni ystävä raiskasi minut. Silloinkaan en ymmärtänyt tapahtumien olleen yhteydessä alkoholiin. 16- ja 17-vuotiaana join jo sujuvasti luvatta ravintoloissa, kaikki tämä Oikeasti Hyvän äitini tietämättä. Opettelin salaamista, jossa reilu kymmenen vuotta myöhemmin olin päässyt vaivaisesti kaappijuoppotasolle. Kun nyt lasken kuinka monta vuotta elämästäni olen viettänyt vaput, juhannukset, kaikki pyhät ja suurimman osan viikonlopuista humalassa, vastaus on puolet. Puolet elämästäni olen yrittänyt olla "normaali" ja normaaliuteni vuoksi olen myös kärsinyt kaikki sadat krapulat.
Tutustuin ensi kerran AA.han asuessani New Yorkissa. Opin, että miljonääreilläkin on piilopulloja, hekin oksentavat kengilleen. Ja aina Suomeen lentäessäni vietin kuitenkin lentoajan nauttien Finnairin tarjoamia piccolopulloja. Ilmatilaa ei laskettu, siellä sain kokeilla, miltä "vapaus" maistuikaan. Oi kyllä se maistui pahalle laskeutumisen jälkeen. Suomessa jatkoin juomista. Täällä ihmeteltiin ja kummeksuttiin, jos ilmoitin jättäväni tänään viinilasillisen välistä. Oli henkisesti helpompi valinta juoda kuin olla juomatta.
Juomatta oleminen pidempään vaati minulta uskallusta- siellä odotti nainen, jota olin aina juossut karkuun. Siellä oli ne kaikki pelot omasta suuruudesta ja pienuudesta, joiden äänet olin viinillä saanut vaikenemaan. Se nainen eli useassa parisuhteessa usealla eri mantereella yhtä aikaa. Sen naisen tunteet oli turrutettu, jotta rakkauksien tekemiä haavoja ei muistaisi, vaan voisi siirtyä eteenpäin tuosta vain ja unohtaa. Juomattomuudessa odotti paketti avaamistaan, johon en halunnut 15 vuoteen koskea.
Minun tarvitsi kohdata itseni kaltainen ihminen, joka näytti minulle peilistä, miltä itse näytin. Tämän ihmisen löytymiseen meni puolet elämästäni. En tiedä olisinko yksin osannut päästä tähän päivään saakka, jossa se pelätty paketti on nyt avattu ja jossa uskallan ottaa vastaan kaiken sen, minkä ennen olisin huuhtonut viinillä näkymättömiin.
Elämä raittiina on kuin lapsen syntymä sellaiselle, joka ei ole "normaali". Se sattuu pirusti ja sitten alkaa uusi elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti